Millainen on uhrina oleva ihminen?

Uhri on ihminen, joka makaa lattialla ja ihmettelee, miksi hänen yli kävellään. Hän ei itse muuta asioita, että ne voisivat olla toisin, vaan keskittyy valittamiseen. Ulkopuolelle syyttely on hänen vahvuus; on niin vaikea puoliso, hankala työ, liian vähän rahaa, huono terapeutti..

Tekosyitä, minkä taakse paeta? Jos näitä erehtyy kyseenalaistamaan, niin yleensä uhri suuttuu. Hän saa ympärillä olijatkin uskomaan, ettei mitään ole tehtävissä.

Uhri ei osaa ilmaista positiivistä vihaa, jonka avulla piirrämme rajat. Viha suojaa meitä, kukaan ei kävele yli, ohi, tai läpi. Jos viha kielletään, tulee kiltti miellyttäjä ihminen. Viha voidaan purkaa myös aivan vääriin kohteisiin, eikä näin ollen siitä oteta vastuuta.

Uhri ei ole irtaantunut omista vanhemmista. Hän roikkuu muissa kiinni; puolisossa, lapsissa, ystävissä, syvimmiltään vanhemmissa. Hänellä ei ole selkeää kuvaa, kuka hän on ja tarvitsee siksi

paljon hyväksyntää ulkopuolelta.

Kontrollivalinnoilla, esimerkiksi rahalla ja vallalla, voidaan uskotella itselle, että on turvassa, eikä tarvitse muuttua. Voi olla heikko yhteys omaa heikkouteen ja keskeneräisyyteen, eikä täydellisen tarvitse muuttua.

Uhri voi myös eristäytyä. Hän ei ole aito, eikä paljasta itseä. Näin ollen ei pääse myöskään tutustumaan omaan pimeään puoleen. Uhri asettuu yläpuolelle tai alapuolelle; täysin viaton tai hänessä on kaikki vika.

Päihteillä voidaan myös vapauttaa vastuusta. Tehdään itsestä uhri. Seurataan omaa toimintaa sivusta. Näin tuli tehtyä.
Uhri yrittää välttää oman syyllisyyden käsittelyn. Omiin virheisiin ja keskeneräisyyden peittämiseen hän tekee kaikkensa.

Keskeisin asia toipumisessa on, että ihminen alkaa ottamaan vastuuta itsestä ja omasta elämästä. Emme ole enää elämässä kuin sivustakatsojia.
Niin kauan kuin sormi osoittaa omasta pahoin/hyvinvoinnista muualle, ulkoistamme vastuun. Toki välillä tapahtuu asioita, joita emme voi kontrolloida. Se miten suhtaudumme tällaisiin asioihin, on meidän valittavissa.

Päivikki