keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Sisäinen lapsi

Useimmat meistä ovat jääneet jostain asiasta vaille lapsuudessa tai nuoruudessa.
Perusturvallisuus on voinut olla häilyvää, on voinut puuttua syliä, lohdutusta tai ei ole saanut olla näkyvä. Jos syvimmät rajat on rikottu jo varhain, pienen lapsen sisällä on syvät arvet. Jos on tarvinut kantaa isän tai äidin huolia pienestä pitäen tai pitänyt olla reipas. Sairastunut vahvuuteen.

Voi tulla ensin kapinaakin, että jos itsestä riippumattomista syistä on kokenut tai jäänyt vaille, mitä se onkaan, että pitääkö ne yksin käydä läpi. Eikö hän tai he, joilta olisit tarvinnut enemmän voisi sinua eheyttää? Nämä jäljet johtavat sukupolvienkin taakse.
Usein ei, tai voivat he olla tukena, jos he suostuvat kuulemaan miltä sinusta on tuntunut ja tuntuu. Välttämättä kokemustasi ei uskota. Se on surullista ja raskasta, mutta kukaan ei voi puolestasi selittää tyhjäksi sinun elämää. Sinulla on oikeus tunteisiisi.  Ei tarvitse perustella järjellä tai yliymmärtää. Se ei auta juuri sinun kokemusta. Muista aina, että sinä olet itsellesi tärkein.

Asian voi kääntää myös niin, että onneksi eheytyminen ei ole riippuvainen muista, vaan voit sen tehdä itse niin hyvin ja omiin tarpeihin nähden parhainpäin, kuin voit. Sinulla on vastaukset, mitä tarvitset.

Emme voi saada aikuisena keneltäkään niin paljon tukea ja turvaa, kuin itseltämme.
Sisäisen lapsen löytäminen on iso voimavara.
Hän ei jää enää koskaan yksin, kun sinä lohdutat ja pidät huoli. Voit ajatella, että on sinä aikuinen tässä hetkessä ja pienempi ihminen vieressä. Kuljette ja koette yhdessä. Jos olet pelokas tai sinulla on surullinen mieli, voit miettiä, mitä sanoisit sisäiselle lapsellesi? Ottaisitko syliin, miten lohduttaisit?
Voitte yhdessä palata ajassa taaksepäin, niihin hetkiin, joissa tarvit vahvistusta. Sinä aikuisena tuet vierellä.
Jos sisäiseen lapseen on vaikea saada yhteyttä, joillekin auttaa valokuvien katsominen. Näin voi saada tunnemuistoista paremmin kiinni. Omaa lasta hoitamalla voi hoitaa ja vahvistaa myös itseä.

Sisäinen lapsen ikä voi vaihdella, minkä ikäiseksi hänet miellät. Ensin hän voi olla vauva. Haluat pitää kantoliinassa ja pitää häntä paljon lähellä. Vähitellen lapsi voi kasvaa ja saada juosta huolettomana pikkutyttönä tai poikana. Koskaan ei ole myöhäistä saada viettää synttäreitä, joita olisit halunnut tai nauttia koko perheellä vietetystä ajasta. Ja siitä vahvistua taas kohti nuoruutta ja aikuisuutta.

Esimerkiksi surun käsittely ei ole aina helppoa. Trauma voi olla niin musertava. Voi olla vaikea opetella puhumaan ja tunnustaa olevansa apua vailla, monista eri syistä. Minun suru oli isona möykkynä yli kymmenen vuotta. Luulin, että olin käsitelllyt sen, itkinhän yksin paljon.
Kun tuli aika kohdata suru, käsittelin sitä nimenomaan 16-vuotiaan sisäisen lapseni avulla. Enää en perustellut järjellä ja koittanut olla vahva ja reipas. Itsekkäästi, paljaana surin omaa tunnetta läheisen kuolemaan liittyen. Olin heikko ja tukea tarvitseva. Olin valmis kohtaamaan kokemani.

Näin vapautuu tunnetraumoista ja pääsee eteenpäin.

Lämmöllä, Päivikki