torstai 20. syyskuuta 2018

Masennus on koko perheen sairaus

Masennus on suomalaisilla yleinen sairaus.
Sairauteen johtavia syitä on monia. Isot vastoinkäymiset voivat viedä elämänilon. Käsittelemättömät tunteet vievät energiaa, jos elämässä täytyy paeta tiettyjen tapahtumien käsittelyä. Yksinäisyys tänä päivänä on valitettavan yleistä. Stressi on myös kuormittava etenkin pitkään jatkuneena. 

Jos perheessä on yksi masentunut, se vaikuttaa jokaiseen perheenjäseneen. Läheisiä voi kalvaa syyllisyys, onko sairaus minun syy. Etenkin lapset voivat näin tuntea, ellei heille sanoiteta, mistä tilanne johtuu.

Masentuneen puoliso tarvitsee myös tukea. On tärkeää kysyä myös häneltä, miltä tuntuu ja miten hän jaksaa. Hänen harteilla voi olla iso taakka vastuuta; oma työ, lapset, arjen pyörittäminen ja vielä koittaa tukea masentunutta. Jos sillä hetkellä vahvemman voimavarat kuluvat loppuun, korttipakka on vaarassa romahtaa. Myös ammattiapu voi olla suositeltavaa, jossa saa purkaa omat tuntemukset. Jokaisen täytyy saada olla myös heikko. Jos näin ei ole, uupumus voi tulla kovan kautta myöhemmin.

Masennukseen liittyvä häpeän verho on onneksi hälvenemässä. Toipuminen lähtee siitä, kun itse myöntää tarvitsevansa apua ja asiaa vie eteenpäin. Reippaalla ja vahvuuteen sairastuneella voi olla erityisen vaikea olla heikko. Aina ei ole pakko jaksaa.
Masentuneelta kysytään voimia vaatia itselle muutakin, kuin lääkehoitoa. Vertaistuki on tässäkin tärkeää. Parhaimmillaan toipumisaika on matka itseensä. Kohti omaa, vahvempaa identiteettiä.



torstai 13. syyskuuta 2018

Syksyn herättämää

Mitä syksy sinulle merkitsee? Onko se voimaa upeasta luonnosta? Onko se pelkoa alakulosta ja pimeästä? Onko syksy enemmän uhka vai mahdollisuus?

Syksyyn liitetään usein uuden aloitus. Koulujen alku, uusi harrastus, töiden alku loman jälkeen. Syksy voi olla myös tietynlainen välitilinpäätös ennen uuden aloitusta. Voi pysähtyä miettimään, mitä haluan ja mistä voisin päästää irti. Onko jotain mitä elämässäni haluaisin muuttaa. Ja mitkä ovat ne askeleet, joita pitkin kohti muutosta pääsee.

Syksy on minulle ollut aina vuodenajoista numero yksi. Minun aika alkaa, kun saa kietoutua villapaitaan ja huiviin. Ruska on väreineen hyvin voimauttava. Viihdyn luonnossa myös yksin hiljaa. Kaikki kaunis ympärillä ja täydellinen läsnäolo.

Lapsena kaipasin synnyinseudultani vielä ylemmäs Lappiin. Ruskaan liittyy jonkinlaista taikaa. Miten luonto näyttää siinäkin monimuotoisuuden ja voimakkuudensa!

Syksyllä lisääntyvä pimeys voi myös pelottaa. Pelko voi olla myös konkreettistä, kun valo ympärillä vähenee, keskiöön jää enemmän ihminen itse. Miten hyvin valoa oma sisin kestää? Onko siinä varjoja, joita ei halua itsekään nähdä? Oletko paossa itseltäsi, läheisiltäsi?
Onko pakokeinona työ, suorittaminen, kiire, some, liiallinen liikunta, shoppailu tai epämääräinen haahuilu?

Sinä itse voit hehkua pimeyden keskelläkin. Kilpaa ruskansävyjen kanssa! Ottaa sateen vastaan puhdistavana huuhteluvetenä. Sillä näitä me tarvimme. Saada oma sisäinen hehku näkyviin ja tarpeen tullen veden mukana päästää irti siitä,mikä itseä ei enää palvele.

Voimauttavaa syksyä toivotellen
Päivikki