Masennus on koko perheen sairaus

Masennus on suomalaisilla yleinen sairaus.
Sairauteen johtavia syitä on monia. Isot vastoinkäymiset voivat viedä elämänilon. Käsittelemättömät tunteet vievät energiaa, jos elämässä täytyy paeta tiettyjen tapahtumien käsittelyä. Yksinäisyys tänä päivänä on valitettavan yleistä. Stressi on myös kuormittava etenkin pitkään jatkuneena. 

Jos perheessä on yksi masentunut, se vaikuttaa jokaiseen perheenjäseneen. Läheisiä voi kalvaa syyllisyys, onko sairaus minun syy. Etenkin lapset voivat näin tuntea, ellei heille sanoiteta, mistä tilanne johtuu.

Masentuneen puoliso tarvitsee myös tukea. On tärkeää kysyä myös häneltä, miltä tuntuu ja miten hän jaksaa. Hänen harteilla voi olla iso taakka vastuuta; oma työ, lapset, arjen pyörittäminen ja vielä koittaa tukea masentunutta. Jos sillä hetkellä vahvemman voimavarat kuluvat loppuun, korttipakka on vaarassa romahtaa. Myös ammattiapu voi olla suositeltavaa, jossa saa purkaa omat tuntemukset. Jokaisen täytyy saada olla myös heikko. Jos näin ei ole, uupumus voi tulla kovan kautta myöhemmin.

Masennukseen liittyvä häpeän verho on onneksi hälvenemässä. Toipuminen lähtee siitä, kun itse myöntää tarvitsevansa apua ja asiaa vie eteenpäin. Reippaalla ja vahvuuteen sairastuneella voi olla erityisen vaikea olla heikko. Aina ei ole pakko jaksaa.
Masentuneelta kysytään voimia vaatia itselle muutakin, kuin lääkehoitoa. Vertaistuki on tässäkin tärkeää. Parhaimmillaan toipumisaika on matka itseensä. Kohti omaa, vahvempaa identiteettiä.

Syksyn herättämää

Mitä syksy sinulle merkitsee? Onko se voimaa upeasta luonnosta? Onko se pelkoa alakulosta ja pimeästä? Onko syksy enemmän uhka vai mahdollisuus?

Syksyyn liitetään usein uuden aloitus. Koulujen alku, uusi harrastus, töiden alku loman jälkeen. Syksy voi olla myös tietynlainen välitilinpäätös ennen uuden aloitusta. Voi pysähtyä miettimään, mitä haluan ja mistä voisin päästää irti. Onko jotain mitä elämässäni haluaisin muuttaa. Ja mitkä ovat ne askeleet, joita pitkin kohti muutosta pääsee.

Syksy on minulle ollut aina vuodenajoista numero yksi. Minun aika alkaa, kun saa kietoutua villapaitaan ja huiviin. Ruska on väreineen hyvin voimauttava. Viihdyn luonnossa myös yksin hiljaa. Kaikki kaunis ympärillä ja täydellinen läsnäolo.

Lapsena kaipasin synnyinseudultani vielä ylemmäs Lappiin. Ruskaan liittyy jonkinlaista taikaa. Miten luonto näyttää siinäkin monimuotoisuuden ja voimakkuudensa!

Syksyllä lisääntyvä pimeys voi myös pelottaa. Pelko voi olla myös konkreettistä, kun valo ympärillä vähenee, keskiöön jää enemmän ihminen itse. Miten hyvin valoa oma sisin kestää? Onko siinä varjoja, joita ei halua itsekään nähdä? Oletko paossa itseltäsi, läheisiltäsi?
Onko pakokeinona työ, suorittaminen, kiire, some, liiallinen liikunta, shoppailu tai epämääräinen haahuilu?

Sinä itse voit hehkua pimeyden keskelläkin. Kilpaa ruskansävyjen kanssa! Ottaa sateen vastaan puhdistavana huuhteluvetenä. Sillä näitä me tarvimme. Saada oma sisäinen hehku näkyviin ja tarpeen tullen veden mukana päästää irti siitä,mikä itseä ei enää palvele.

Voimauttavaa syksyä toivotellen
Päivikki

Onko hyvinvointisi uhka

Kun teet päätöksen lähteä tutkimusmatkalle elämääsi ja saat lisää hyvinvointia, se ei välttämättä miellytä kaikkia. Joillekin se voi nimittäin olla uhka, että alat voimaan liian hyvin!

Hyvinvointi edellyttää kykyä seistä omilla jaloillaan. Se on tietämistä yhä enemmän, kuka olen, mitä tunnen ja mitä tarvitsen. En ole tässä enää muista riippuvainen. Se on rohkeutta voida hyvin, vaikka muut eivät ole vielä valmiita avaamaan silmiä elämän tosiasioille.

Hyvinvoinnissa on myös riski. Monet vastustavat eri keinoin tällaista päätöstä. Kaikki ne vastustavat, jotka eivät halua ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Tällaiselle ihmiselle toisen päätös voida hyvin on uhka. Hyvinvoinnin saavuttamiseksi  joutuu kohtaamaan traumansa. Kääntämään monta kipeää kiveä ja vaillejäämistä. Voit muistuttaa läheistä samoista, isoista traumoista, että olet vaarassa joutua hylätyksi. Joskus perheenkin hylkäämäksi. Tärkeintä on, ettet enää itse hylkää itseäsi.

Jotta voi hyvin, täytyy uskaltaa olla myös näkyvä. Piirrän ja määrittelen omat rajat. Minä näyn ja kuulun. Minulla on mielipiteitä, vaikka niitä ei hyväksyttäisikään. Hyvinvoiva ihminen ottaa vastuun omista tarpeistaan. Hän ei odota, että muut tekevät hänet onnelliseksi. On vastuutonta valittaa, miten muut itseä kohtelevat, jos ei pidä omista rajoista kiinni. Täytyy myös vakavasti harkita ihmissuhteita, rikotaanko rajoja toistumiseen. Ei tarvitse alkaa kenenkään uhriksi. Muut eivät arvosta minua, jos en itse arvosta itseäni.

                                       Kuvat Suvi Kajava  

Itsenäistyminen omaksi itsekseen, on usein tuskainen prosessi. Kaikki ihmiset eivät ehkä jää rinnallesi. Mutta, kun vaakakuppiin laittaa hyvinvoinnin ja elämänlaadun, niin ei tarvi miettiä kahdesti. Matkaa voi verrata perhoseen. Hauras perhonen voi hautautua painavan lastin alle. Kun sitä aletaan kaivamaan esiin, siivet alkavat vahvistua. Ne alkavat oieta. Jonain päivänä perhonen on valmis lentoon. Jatkossakin lentoreittiä saa valita huolella ja silti välillä tulee törmäys.
Muista, että elämä kantaa, perhostakin. <3

Onnellista, valoisaa ja voimauttavaa matkaa itseesi!

Päivikki

Ps. Kuvan laavullakin on tainnut olla raskas lasti. ;)