perjantai 16. marraskuuta 2018

Lapseni siivet ja juuret

Voin antaa lapselleni siivet ja juuret. Juuret he ja minäkin saamme myös esivanhemmiltamme. Siivistä toivon vahvat ja herkät. Sopivan taipuisat eri vaiheisiin, mutta niin, että ei tarvitse ylittää sitä mikä ei tunnu hyvälle.
Vanhempi useimmiten haluaa lapsen parasta. Kaikki jäävät vaille jossakin osa-alueella. Se mitä lapsen parhaaksi yrittää, ei täydellisesti kenelläkään toteudu. Ja sitä, mistä lapsi jää vaille, ei voi vähätellä sivusta kukaan.

Kun lohduttaa lasta, vahvistaa myös omaa sisäistä lasta. Lapsellekin voi myös hokea lauseita, joissa ei ole tunne mukana. Sanat jäävät kaikuna ilmaan ja hämmentävät.
Lapsi tietää mikä on aitoa.

Sinä päivänä, kun lapseni tulet luokseni ja kerrot missä en onnistunut. Toivon, että voin asettua asemaasi ja kuunnella. Kuunnella, miten juuri sinä olet kokenut. Etten lähde selittämään, mikä tilanne minulla oli omassa elämässä, sinun ei tarvitse järjellä yliymmärtää minun toimintaa. Sinulla on oikeus omiin tunteisiisi. Sen voin sinulle ehkä joskus myöhemmin kertoa, mutta tärkein on sinulla tulla kohdatuksi ja kuulluksi.

Meidän 3,5-vuotiasta jännitti joululoman jälkeen kerhoon meno. Keskustelimme siitä uudestaan ja hän itse totesi, että yhdessä selvitään. Jotain hänelle oli jäänyt tukemisesta mieleen.
Tämä on myös lause, jota lapset käyttävät leikeissään. Kunpa jokaisella ainutlaatuisella, arvokkaalla lapsella olisi turvallinen aikuinen, johon luottaa. Että kenenkään ei tarvitse selvitä yksin. Ei lapsen, eikä aikuisen. Jokaisella lapsella on oikeus ehjään lapsuuteen.

Ole rauhassa, äiti on tässä. 
Olet suuri ihme.
Olet turvassa.
Olet tärkeä ja arvokas.
Yhdessä selvitään.
Olet rakas.
Äiti rakastaa sinua.



Päivikki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti