Oma tarinani tunnevyöhyketerapeutiksi

Usein kysytään, miksi olen halunnut tälle alalle.
Sana psykologia on herättänyt valtavaa mielenkiintoa, mutta myös pelkoa.
( Tunnevyöhyketerapian entinen nimike oli psykologinen vyöhyketerapia.)  Oma mieli on ollut liian solmussa, tapahtumat ja käänteet, joita en ollut käynyt läpi. Usein elämässä ei pysähdy tekemään muutosta, ennen kuin on aivan pakko. Elämä laittaa selän seinää vastaan tavalla tai toisella.
Niin minullekin kävi.

Kun lähdin opiskelemaan, en tiennyt miten suuressa osassa juuri oman elämäni läpikäynti tulee olemaan. Ja niin täytyy ehdottomasti ollakin, jotta pystyy auttamaan muita. Ei terapiaan tuleva asiakas voi peilata terapeuttiin, jos peili on rikki. Silloin on mahdoton auttaa. Ja terapeutti väsyy ennen pitkää itse, koska omat kolisevat luurangot vievät energiat. Pakomatka on kuluttava, paeta omaa elämää. Pelko, että jäänkö menneeseen kiinni, jos alan sitä käsittelemään, on aika yleinen. Kun ei ole tapahtumia, mitä tarvitsisi väistellä, ei mennytkään enää sido. Tasapainossa olevan ihmisen ei tarvitse jäädä mihinkään kiinni. Tunteita tulee ja menee, mutta käsittelemällä voi kohdata ne ja päästää irti.

Matka omiin kipukohtiin harvoin on helppo. Uskaltaa avata kipeitä haavoja, useinkin. Uskaltaa seisoa omalla puolella. Uskaltaa sanoa ei ja myös kyllä. Mutta elämänlaatua se matka voi muuttaa. Kun energiaa vievien tunteiden tilalla saa uutta vapautuvaa virtaa. Ryhti voi oieta ja painajaiset vähentyä.


Joskus voi tulla mieleen, miksi en jo aikaisemmin käsitellyt traumoja  tai padottuja tunteita. Mutta kaikella on aikansa. Tähän uskon. Tietty toimintatapa voi olla joskus myös selviytymiskeino. Jos ei uskalla pysähtyä.
Luota itseesi, milloin on sinun aika.
Heijastamme hyvin/pahoinvointia myös ympärillemme. Kärsiikö omasta olosta myös muut, kuin sinä itse? Tunteet periytyvät myös epigeneettisesti eli solutasolla. Voimme siis kantaa esimerkiksi äidin pelkoja tai isän vihaa. Haluanko jatkaa perimän taakkaa jälkipolville, vai katkaista sukupolvien ketjuja omalla kohdalla?
Se voi kivun keskellä olla myös iso eteenpäin työntävä voima, käydä asioita läpi, että omilla lapsilla olisi niiden osalta edes helpompaa.

Kannustan ja rohkaisen hakemaan apua, jos omat työkalut loppuu. Nykyajan hektisessä elämäntahdissa on tärkeä oppia tunnistamaan omat rajat, jottei niiden ylikävelemisellä uuvuta itseä loppuun.
Tälle alalle lähteminen ja muutos sen kautta on ollut yksi oman elämäni tärkein ja käänteentekevin asia. Jokaisen terapeutin takana on myös inhimillinen tarina. Inhimillinen ihminen.

Lämmöllä, Päivikki.